Okkur žykjir vęnt um ef žiš skrifiš ķ gestabókina og segiš ykkar įlit į efni sķšunnar.
Jóna Rśna mišill svarar bréfi frį "Žórönnu"
Įhrifamįttur reišinnar
Kęra Jóna Rśna!
Ég hef lengi leItaš aš einhverjum, sem gęti leišbeint mér į žroskabrautinni, og marga hef ég hitt sem lagt hafa mér liš, en samt er żmislegt sem ég vildi gjarnan fį skżringar į ef hęgt vęri. Ég sęki lķtiš venjulega skemmtanir en žrį aš upplżsast meir um andlegveršmęti ef kostur er. Ég hef sótt töluvert mišilsfundi og ašrar andlegar samkomur. Ég er rśmlega sextug og hef haft fyrir heimili aš sjį og geri enn aušvitaš hefur gengiš į żmsu eins og gengur. Móšurfólkiš mitt er nęmt fólk og viš börnin vorum alin upp ķ einlęgri trś į almęttiš og tilheyršum žjóškirkjunni. Viš lįsum bęnir og vers og var kennt aš vera heišarlegur ķ hvķvetna. Heima var mikil fįtękt og börnin fleiri en tugur og komust į legg.
Af žvķ aš mér finnst žś Jóna
afskaplega hreinskilin og lķkleg til aš segja įlit žitt beint śt ętla ég aš opna hug minn. Žegar ég var um žrķtugt fór ég aš taka eftir žvķ ef ég reiddist einhverjum, og sįrnaši verulega , og fannst um hróplegt óréttlęti vęri, žį mįtti ég eiga vķst aš eitthvert óhapp henti viš - komandi. Žegar ég įttaši mig į žessu fyrst, hélt ég aš žetta vęri einungis tilviljun og gaf žessu ekki gaum sérstaklega. Žegar žetta geršist svo ķtrekaš žį fór ég verulega aš passa mig og nś er langt sķšan nokkuš hefur skeš, sem ég get tengt viš hugsanir mķnar į žennan sérkennilega hįtt.
En hvernig er žetta meš reišina Jóna
er žaš virkilega žannig aš viš meš reiši okkar getum meš eša ómešvitandi gert öšrum illt? Hvaš meš vernd Gušs t.d. ef einhver śt ķ bę getur hugsanlega gert kunningja sķnum illt, bara ef viškomandi kannski neitar persónunni um greiša og hśn reišist og bregst ókvęša viš, vegna žess aš hśn telur neitunina ósann - gjarna? Hvernig er žetta meš illskuna yfirleitt, og sjįlf bżst ég viš aš hśn hitti mann sjįlfan fyrir ef įhrif hennar eru manni ókunn? Getur hśn virkilega leikiš lausum hala og gert fólki alls konar óskunda?
Kęra Jóna Rśna žaš hefur żmislegt fyrir mig boriš
į lķfsleišinni eins og gengur ég les allt sem ég get um dulspeki, svörin viš sumu finn ég žar, sumt segir minn innri mašur mér en aš lokum langar mig aš spyrja žig dįlķtils. Get ég hjįlpaš žeim sem bįgt eiga meš žvķ aš hugsa hlżlega til žeirra, hvernig er hęgt aš gera žann farveg opnari? Hvernig get ég variš sjįlfa mig fyrir of miklum sįrsauka sem hęttir viš aš taka inn į mig stundum? Hef ég einhvern snefil af hęfileikum ķ žessa įtt, eša er žetta kannski einhver tilhneiging til aš upphefja sjįlfa sig . Ég hef veriš svo lįnsöm aš hafa kynnst nokkrum af merkilegustu mišlum landsins sem sumir eru dįnir nśna. Ég hefši getaš spurt žį ķtarlegar um eitt og annaš en žaš er eins og mašur veriš svo vitur eftir į, žvķ mišur.
Ķ framhjįhlaupi žetta eitt er atvik ķ lķfi mķnu
hefur nagaš mig ķ um tuttugu įr, ég var eitt sinn stödd į spķtala aš heimsękja sjśkling sem ekki var mikiš veikur . Į stofunni lį fįrsjśkur mašur sem yfir sat mjög sorgmędd og žreytt kona . Hśn brį sér frį eitt augnablik og ég fór aš rśminu eins og dregin af einhverju ókunnugu afli, og signdi manninn og baš góšan Guš af öllu hjarta aš gefa honum hvķld, strauk honum um vangann og fór svo. Morguninn eftir frétti ég lįt hans. Mér var brugšiš, gat veriš aš ég hefši flżtt óašvitandi fyrir andlįti hans, gerši ég rangt, ég baš um hvķld ekki bata og hann var ekki mjög aldrašur. Ef žś kęra Jóna getur eitthvaš lišsinnt mér vęri ég mjög žakklįt.
Frišur Gušs sé meš žér.
Žóranna Kęra Žóranna
mér er ljśft aš reyna aš svara žér og vona svo sannarlega aš žaš geti komiš aš gagni. Žakka žér traustiš sem žś sżnir mér og eins góšan hug til mķn. Viš reynum aš nota innsęiš mitt og hugsanlega skriftina žķna sem stušning og hvata aš góšum skżringum og einhvers konar įbendingum ef hęgt er.
Žroskabrautin
Žegar veriš er aš tala um leit okkar aš dżpri veršmętum er įgęt aš viš höfum žaš ķ huga aš eitt og annaš sem hendir okkur er vissulega snśiš og jafnvel er žess ešlis aš okkur skortir kannski skilning og žroska til aš įtta okkur mikilvęgi umburšarlyndis gagnvart okkur sjįlfum žegar viš einfaldlega skiljum ekki įstandiš eša ašstęšurnar. Žegar žannig atvikast ķ lķfi okkar er gott aš leita sér hugsanlegra leišsagnar žeirra sem viš trśum aš geti aušveldaš okkur aukin skilning.
Ef viš ķhugum žroska möguleika okkar
er alveg ljóst aš leiširnar eru margar og torsóttar aš žroska markinu žótt aušvitaš sé eitt og annaš verulega įnęgjulegt į žessari annars óendanlegu braut. Öll mannleg samskipti verša beint eša óbeint til aš til žess aš gera okkur kleift aš žroskast eša ekki. Hver persóna er hér į jöršinni til aš lęra eitt og annaš sem fęrir hana nęr žvķ gušlega ķ henni sjįlfri eša aš žeim andlegu lögmįlum sem viš óneitanlega veršu öll fyrir eša sķšar aš lśta en žaš eru lögmįl Gušs. Žegar viš eldumst erum viš gjörn į aš lķta yfir farin veg og reynum eftir fremsta megi aš breyta og bęta žaš sem viš teljum aš hefti žroskamöguleika okkar, ef viš finnum ekki leišir til einhvers konar samkomulags eša jafnvel getum upprętt žaš sem tefur okkur aš markinu stóra, lķšur okkur illa og viš veršu hrędd og vonlaus.
Ef viš erum sanngjörn ķ žessum uppgjörum
žį gerum viš okkur fljótt grein fyrir žvķ aš flest okkar geršum viš žaš sem viš höfšum, vit til hverju sinni. Spurningin er žvķ er hęgt aš ętlast til aš viš séum fęr um aš leysa allt žaš sem hendir okkur eins og viš vęrum alvitur eša jafnvel gallalaus , örugglega ekki. Ef viš geršum aldrei mistök er hętt viš aš viš stęšum kirfilega ķ staš andlega og hreinlega rykfellum žannig fyrr eša sķšar. Mistök og heimskupör eru ekkert til aš hafa įhyggjur af, svo fremur sem viš reynum aš lęra og žroskast frį žeim. Hętt er viš allt venjulegt lķf yrši heldur leišinlegt ef allir vęru nįnast gallalausir og žverslaufulegir ķ athöfnum sķnum og hugsunum.
Af žessum įstęšum veršum viš
aš losa okkur viš allar óžarfa įhyggjur vegna žeirra atvika ķ lķfi okkar žar sem viš ķ hjartans einlęgni töldum okkur ekki vera aš gera neitt syndsamlegt eša neikvętt žó klaufaleg höfum veriš eftir į séš. Ašalatrišiš er aš vilja vel aukaatriši hvort žaš tekst endilega alltaf eins og hęfileikar okkar gefa tilefni til aš įrangurinn ętti aš vera. Viš erum hreinlega mannlega og žarf af leišandi ófullkomin og žaš er einmitt svo yndislegt.
Reiši er orkuuppspretta
Ef viš ķhugum ķ framhaldi af žessum vangaveltum reišina og hugsanlega kosti og galla hennar er öruggt mįl aš margs er aš gęta ķ žessum efnum sem mörgum öšrum. Til er fólk sem kannast viš žaš sama og žś ert aš tala um kęra Žóranna og flest oršiš eins klumsa viš eins og žś, žegar žvķ var ljóst aš reišin getur haft įkvešnar neikvęšar afleišingar, og stundum jafnvel afdrķfarķkar žvķ mišur. Viš veršum öll aš gera okkur grein fyrir žvķ aš reišin er lifandi afl sem hefur ekki bara įhrif į okkur heldur lķka ašra. Ef t. d. manneskja er sįlręn hefur hśn umfram orku sem hęgt er aš beita bęši į jįkvęšan og neikvęšan hįtt. Žegar viš veršum reiš vegna óréttlętis sem viš erum beitt eru żmsar tilfinningar sem losna śr lęšingi innra meš okkur. Žessar tilfinningar geta veriš sem dęmi smęšarkennd, stolt, vonbrigši og óžarfa viškvęmi.
Žegar viš erum aš leita eftir stušningi annara
į einhverju sem viš finnum okkur ekki getaš leyst eša skiliš hjįlparlaust, vęntum viš sanngjarnra višbragša og skilnings, en ekki kulda eša hrokafullra athugasemda sem jafnvel fylgja nišurlęgjandi įbendingar. Viš fįum ķ framhaldi af žessum leišinlegu višbrögšum óžęgilega innri tilfinningu sem kallast reiši en er blönduš einu og öšru. Viš veršum eins og ein eitt augnablik og upplifum okkur żmist eins og kjįna eša finnst eins og viš höfum gert eitthvaš rangt bara meš žvķ aš fara fram į žokkalega framkomu žeirra sem viš żmist leitum til eša óskum eftir stušningi og įbendingum frį. Viš hugsum eitt og annaš ķ žessu įstandi og flest frekar neikvętt og fyllumst ótrślegum pirringi śt ķ viškomandi jafnvel óskum persónunni eitt augnablik alls žess versta sem viš getum hugsaš okkur henni til handa fyrir ónęrgętnina.
Žar meš er orka komin aš staš
sem hverfur frį okkur og ef viš ķ huganum erum meš įkvešna persónu er mjög lķklegt aš viškomandi finni einhverja breytingu į lķšan sinni, en tengir žaš sjaldnast atvikinu sem tengdist samskiptunum viš žann sem persónan var aš koma ódrengilega fram viš. Viškomandi veršur ķ framhaldi af žessari lķšan kannski veikar fyrir įföllum og öšru sem tilfellur ķ kringum hann. Žegar fólk fęr yfir sig reiši annarra og vonbrigšasśpu og sjįlft kannski illa fyrir kallaš og neikvętt bętir žessi kraftur sem sį sem telur sig hafa veriš órétti beittur sendir vanhugsaš til viškomandi örugglega ekki sįlarįstand persónunnar sem upphaflega kom leišinlega fram.
Vissara er aš gęta varśšar ķ
žessu sem öšru sem tengist innra lķfi okkar og innri manni. Hvaš žig snertir kęra Žóranna er gott til žess aš vita aš žś hefur gert žér grein fyrir žessum möguleika og varast aš verša til žess aš veika žį sem gera į hlut žinn, žarna held ég aš žś hafir raunverulega óašvitandi komiš af staš afleišingu sem žś sérš svo smįtt og smįtt viš endurtekningu aš hefur meir en lķtil įhrif og hreinlega gętir aš žér.
Sįlręnt nęmi
Ef viš reynum aš ķhuga hvers viš erum svona misjafnlega nęm fyrir einu og öšru er įgęt aš ķhuga mikilvęgi jįkvęšra lķfsvišhorfa ķ žvķ sambandi. Hver persóna er į einhvern hįtt nęm, og eru jafnvel żmis tķmabil ķ lķfi okkar mikilvęgari hvaš nęmleika snertir. Ķ žķnu tilviki held ég aš ekki sé efi į aš žś bżrš į einhvern hįtt yfir sįlręnunęmi og hętt er viš ķ framhaldi af žvķ aš žś takir eitt og annaš innį žig sem hefur įkvešin įhrif.
Hver einasta persóna sendir frį sér įhrif
sem stundum er kölluš śtgeislun viškomandi, žetta er eitthvaš sem viš sum finnum žó viš vitum ekki alltaf ķ hverju tilfinningin liggur sem viš veršum gripin nįlęgt sumu fólki. Stundum lķšur okkur illa nįlęgt einhverjum og finnst viš žurfa aš žrķfa okkur burt frį viškomandi, ekki žarf aš fylgja žessari nišurstöšu neitt įkvešiš, bara slęm lķšan. Blikiš sem er ķ kringum okkur og stundum er kallaš įra eša litrof er sķfellt į hreyfingu og frį žvķ stafar annars vegar orkuflęši neikvętt eša jįkvętt og hins vegar er žaš allt ķ litum sem eru mis fallegir. Hugsanir okkar stjórna įhrifum bliksins į ašra og valda auk žess breytingum į orkuflęšinu og litum žess.
Ég hef grun um aš žś getir t.d. haft mjög létt orkusviš
og kannski er žaš annars vegar afleišing af žreytu móšur žinnar į mešgöngu tķmanum žegar žś ert ķ móšurkviši, og hinsvegar ertu meš einhverjar dulargįfur og slķkur ašili er venjulegast meš tiltölulega létt orkusviš. Žetta getur haft žaš ķ för meš sér aš žś takir įhrif annars vegar umhverfis og hins vegar hugsanna annarra óžarflega mikiš inn į žig. Ef žetta er rétt nišurstaša er ekki ósennilegt aš žér geti lišiš illa allt ķ einu į sżnilegrar įstęšu og getur bęši veriš aš einhver sé ķ hugsanasambandi viš žig žaš augnabliki sem lķšur ekki vel, eša aš eitthvaš sé ķ loftinu sem tengja mętti fyrirboša einvers konar, žetta skżrist oft eftir į sem betur fer.
Žaš aš vita kannski ekki
af hverju manni lķšur svona eša hinsegin er oft žess ešlis aš žaš gerir okkur óróleg og viš žaš tilfinningasamari, auk žess sem okkur hęttir viš aš leita hugsanlegra skżringa ķ okkur sjįlfum eša ašstęšum okkar. Žegar žannig stendur į verša oft til hugsanir og vangaveltur sem ekki eiga viš nein rök aš styšjast og gerir žaš okkur enn óvissari og viš jafnvel ķmyndum okkur aš eitthvaš sé aš okkur sjįlfum. Ef verja ętti žig fyrir sįrsauka sem kannski į rętur sķnar ķ öšrum er hętt viš aš yrši aš loka fyrir nęmi žitt meš įkvešnum ašgeršum sem hefšu žį ķ för meš sér aš žś myndir tapa einu og öšru sem ég er alls ekki viss um aš žś vęrir fśs til aš tapa. Žś yršir nefnilega andlega fįtękari į flestum svišum.
Mįttur bęnarinnar
Hvaš varšar vangaveltur žķnar um hvort žś getir komiš örum aš liši og žį hvernig skapaš sem best skilyrši į aš gera slķkt mögulegt er eitt og annaš sem hafa žarf ķ huga. Vegna žess sem viš tölušum um fyrr ķ žessu bréfi og tengist reišinni er sś orka sem myndast viš reiši af sömu uppsprettu og önnur sįlręn innri orka.
Ef žś notar hugann rétt
žaš er aš segja ert jįkvęš sem žś greinilega ert og bišur góšan Guš um aš leišbeina žér og ert ekki sjįlf aš įkvarša hvernig sś žjónusta sem ķ gegnum žinn sįlręna kraft nżtist öšrum, heldur bišur um aš mega veršaverkfęri ķ žjónustu kęrleikans og lętur ķ öllum tilvikum vilja Gušs verša afdrįttar lausan er öruggt aš žś fęrš innan frį alla žį leišsögn og uppörvun sem žś žarf į aš halda.
Hvaš varšar žaš aš žś sért
haldin einhverjum óžarfa metnaši vķsa ég frį į žeirri forsendu aš žaš kemur skżrt fram ķ skriftinni žinni aš ef eitthvaš er žį vantar žig meiri metna og trś į sjįlfa žig. Žaš kemur lķka fram aš žś ert viškvęm og aušsęranleg auk žess aš vera óžarflega hrekklaus. Kostir žķnir eru greinlega meiri en gallar og žeir eru žess ešlis aš engin vafi er į aš žś getur lįtiš feikilega gott af žér leiša.
Bęnin er eitt dįsamlegasta form kęrleikans
og kostar ekkert nema einlęgan vilja til aš beita henni öšrum til blessunar og sjįlfum sér til uppörvunar og aukins innra lķfs. Śtbśšu žér lķtiš afdrep og finndu góšan stól aš setja ķ og gefšu žér 3 til 5 mķnśtur į hverjum degi til aš bišja fyrir öllum žeim sem žrautir og vonbrigši žjaka. Ekki vęri verra aš um betri og jafnari hlutskipti ķ skiptingu aušlinda heimsins og aš žjįning žeirra sem ekki geta boriš hönd fyrir höfuš sér tęki enda.
Atvik śr fortķšinni
Ef viš aš lokum skošum žaš sem žś upplifšir sem ung kona ķ heimsókninni į spķtalann er įgętt aš gera sér grein fyrir ašalatrišum en lįta öll auka atriši lönd og leiš. Į žessum įrum ert žś ung og óžroskuš eins og gengur, meš takmarkaša reynslu ķ andlegum efnum, žó kęrleiksrķk og leitandi sért. Žegar žś veršur vör viš žį óbęrilegu lķšan sem sjśklingurinn į viš aš strķša fyllist žś óstöšvandi löngun til aš hjįlpa honum og velur einfaldlega žį leiš sem žér fannst sś eina rétta ķ žessari annars aumkunarveršu stöšu og lįi žér hver sem vill. Žś fannst aš įstand viškomandi sjśklings var sįrsaukafullt ekki einungis fyrir hann heldur konuna hans lķka sem vakti yfir honum dag og nótt og einfaldlega bašst um hvķld fyrir hann.
Ekki er įstęša aš ętla
aš žś hafir flżtt fyrir lįti mannsins vegna žess aš slķkt vęri vanmat į Guši, hann er almįttugur og hlżtur aš velja okkur rétt skapadęgur. Vegna žess aš mašurinn dó daginn eftir žį hefur žetta kvališ žig. Ef viš ķhugum hvaš raunverulega geršist, žį er ašalatrišiš aš į žessu erfiša augnabliki į leišarlokum mannsins var ókunnug ung kona fyrir tilviljun stödd ķ sama herbergi og žau hjónin og sem meira er og mikilvęgara en allt annaš var aš žessi elskulega kona žś įttir ķ hjarta žķnu nógan kęrleika til aš bišja um hvķld fyrir manninn.
Ekki er vafi į žvķ
aš žś hefur meš žessum fyrirbęnum gert óhemju mikiš gagn og örugglega įtt žįtt ķ žvķ beint og óbeint aš umskiptin uršu sennilega mun léttari manninum og eftirstöšvarnar konunni. Žaš eru ekki endilega žau orš sem viš notum sem skipta mįli heldur hugurinn, sem ķ žķnu tilviki var bęši óeigingjarn og elskurķkur og žaš er ašalatriši žessa mįls kęra Žóranna.
Eša eins og hugprśša hįrgreišslukonan sagši
fyrir stuttu aš gefnu tilefni" Elskurnar mķnar žó hįriš sé fariš aš žynnast og grįna er ekkert vķst aš viš séum endilega vitrari. Viš veršum bara aš vera sjįlfum okkur samkvęm og kęrleiksrķk, žį verša allar athafnir okkar og hugsanir einhvers virši, hvers svo sem žiggur žęr og į hvaša aldri sem viš erum."
